Pragmatistien taidekäsitys lähtee ajatuksesta, että taide ei ole muista elämänalueista erillinen. Se on kiinteä osa elämäämme siinä missä syöminen, leikkiminen, oppiminen ja rakastaminenkin. Taiteella on toki oma historiansa, jonka aikana sen erityislaatuisuutta on nostettu esille koettamalla erottaa se omaksi erityisalueekseen. Erottelu muuhun inhimilliseen toimintaan on nostettu esille jopa niin jyrkästi, että taiteesta on osittain tullut epäinhimillistä. Taiteen alueella on korostettu sen omalakisuutta. Perinteisten arvojen ravistelu on nähty taiteen oikeutena ja velvollisuutena - taiteen keinona olla tekemisissä muun inhimillisen maailman kanssa luopumatta kuitenkaan taiteen omasta identiteetistä. Erottelu on kuitenkin vain näennäinen. Samanaikaisesti, ja jopa samojen tahojen toimesta taiteen on korostettu kuuluvan kaikille. Tämä ristiriita kuuluu vahvasti modernistiseen ja avant-gardistiseen taiteen perinteeseen, mutta se on näkyvissä osittain myös nykytaiteessa. Nykytaide on vahvasti tämän ristiriidan leimaama ja se näkyy vahvimmin siinä, miten tätä ristiriitaa ja vastakkainasettelua on pyritty kumoamaan.

Nykytaiteen museo Kiasman taidekasvatusprojekti Kiertokoulu korostaa taiteen erityislaatuista merkitystä. Taide on tärkeää, sillä sen tarjoaa meille vaihtoehtoisia tapoja tarkastella maailmaamme. Samalla Kiasman Kiertokoulu kuitenkin lähtee pragmatistisesta oletuksesta, että taide ei kuulu ainoastaan taiteelle, vaan sen on pysyäkseen elävänä oltava kiinteä osa muuta yhteiskuntaa. Tuomalla taiteen osaksi kouluopetusta, Kiertokoulu pyrkii tuomaan nykytaiteen osaksi tämän päivän nuorten elämismaailmaa. Nykytaide on Kietokoulussa paitsi päämäärä, myös vahvasti väline. Tämä on perinteisen koulujen taidekasvatuksen kannalta olennaisesti uudenlainen näkemys taiteeseen.