Meinasin, että kirjoitan tänään Shustermanista ja pragmatismista. Yllättäen minulle ilmeni kuitenkin pakottava, täysin ulkopuolelta asetettu vaatimus pohtia hieman työni otsikointia. Tai siis antaa työlleni otsikko, että siihen voi viitata ennen kuin se edes on valmis. Sattuneesta syystä otsikon on jotakuinkin tässä vaiheessa jo vastattava lopullista otsikkoa. Takaperoista mutta eipä mitään - niin on kaikki muukin tässä prrojektissa. Tuleepahan tällekin palstalle kirjoitettua ny sitten vähän yleisemmin siitä, mitä oikeastaan olen tekemässä. Sitäpaitsi, en ole saanut luettua yhtään sitä artikkelia, jota minun oli tarkoitus tänään käydä läpi.

"Nuorten kokemuksia Kiasman kiertokoulusta ja näkemyksiä nykytaiteesta"

Se on se mikä nyt on siis menossa. Miulla on tää päivä aikaa kehittää jotain järkevämpää, jos haluan. Kylpyhuonetta jynssätessäni sitten pohdin sitä, ja se on ihan kökkö. Vaihtehtoja, mitä ensin tuli mieleen, vois olla vaikka:

Näkemyksiä nykytaiteesta - Nuorten kokemuksia Kiasman kiertokoulusta.

Tai sitten, ettei tarvitsisi liikaa isoja kirjaimia otsikkoon (näyttää niin ulkomaiselta):

Näkemyksiä nykytaiteesta - Kiasman kiertokoulu nuorten kokemana.

Pohdin myös sitä, että näkemyksiä ja kokemuksia on tosi lähellä toisiaan olevat sanat, jo noin niinkuin muodoltaa, ja siksi otsikon muoto voisi olla myös jotain tähän tyyliin:
 
Näkökulmia nykytaiteeseen - Nuorten kokemuksia Kiasman kiertokoulusta.

Viimeisimmästä vaihtoehdosta pidän itse eniten, noin otsikollisesti. Näkökulmia on kuitenkin jotenkin trendisana, mikä tökkii. Toisaalta se olis kuitenkin hyvä siinä, että se ikäänkuin viittaa interekstuaalisesti Inkeri Savan ja Marjo Räsäsen toimittamaan Näkökulmia taidekasvatukseen -teokseen, mikä olis ihan hauskaa ja tavallaan sopis tähän työhön. Se ikään kuin otsikon tasolla jo kytkisi työn tämänhetkiseen taidekasvatuskeskusteluun. Samalla siinä korostuu se perustajatus mikä minulla(kin) on siitä, että taidekäsityksillä on ihan valtavan suuri rooli siinä miten taidekasvatusta paitsi annetaan, myös siihen miten se otetaan vastaan. Ja sehän on yksi niitä, jos ei nyt gradussani ilmeisesti esille tulevia asioita, niin ainakin niitä tärkeitä taustalla vaikuttavia näkökulmian.

Näkemyksiä nykytaiteesta on kuitenkin jo jonkun aikaa työni mukana kulkenut sanapari, ja sen käyttäminen yhdistää aika hyvin sen aineiston ja teorian mitä käsittelen. Tarkoituksenahan olisi, että gradussa olisi yksi osio, jossa käsittelisin nykytaidetta ja sitä mitä eri filosofit siitä on sanoneet. Pääasiassa esille tulisi Shustermanin (ja ehkä Berleantin) näkemyksiä taiteesta kokemuksena, toisaalta Gadamerin hermeneuttinen näköulma nykytaiteeseen ja ehkä vielä Dantoa ja sen näkemys siitä, että taide on kuollut. Eli, erilaisia näkemyksiä nykytaiteesta. Ja sitten toinen osio olisi se mitä nuoret ajattelee nykytaiteesta, mitä ne muistaa kiertokoulusta ja miten ne kokee että Kiasman kiertokoulu on vaikuttanu niitten suhtautumiseen nykytaiteeseen. Tässä yhdistäväksi linkiksi nousee yhden lukiolaistytön haastattelukommentti, kun se pohti että miksi on hyvä että ne Kiasman tyypit oikeen kävi siellä koululla. Yleisesti nuoret oli kaikki kuusi sitä mieltä että oli hyvä että ne kävi kertomassa mitä se nykytaide on. Lukiossa opiskelevan tytön mielestä on tärkeää saada kuulla nykytaiteesta, että sitten "Saa ottaa oman mielipiteen siitä nykytaiteesta." Kaikilla on oikeus siihen omaan näkemykseen nykytaiteesta. Ja näitä nuorten ja teoreetikkojen näkemyksiä miun sit olis tarkoitus peilata toisiinsa.

Ja loppupeleissä sitten esille nousee Kiasman kiertokoulun tavoitteet, että mihin ne sijoittuu tässä kolmiossa. Minkälaisia nykytaidekäsityksiä niihin on kirjattu, mikä on niiden suhde yleiseen nykytaidekeskusteluun (joka on ehkä aika suppeasti esitelty siinä työssä, mut kunminki) ja onko ne nuorten mielestä näkyny sitten käytännössä. Ja se, että missä on ne epäonnistumisen ja onnistumisen pisteet. Mie luulen, että jos lähtöoletukset siitä, mitä nykytaide on, eroaa valtavasti toisistaan, ei keskustelua kiertokoulun ja nuorten välille ole saatu syntymään. Siellä missä lähtöoletukset on jollain tasolla suhteessa toisiinsa, on yhteyden luominen, ja ylipäätään taidekasvatuksen tekeminen mahdollistunu.