Olin alkuviikosta museologian opiskelijoiden kanssa ekskursiolla.
Museoissa on kiva käydä. Alan opiskelijoina saimme kuulla selvityksiä
myös museoiden toiminnasta. Jostakin syystä reissun aikana varsinkin
taidemuseoiden tilanteesta tuli hieman toivoton olo. Tarina eteni aina
suurinpiitein samaan tapaan.
Henkilöstöä on vähennetty. Suomen "tavalliset" taidemuseot toimivat
keskimäärin kahden museoammatillisesti koulutetun henkilön voimin.
Näyttelytoiminta on laantunut noin puoleen siitä mitä aiemmin on tehty,
usein enemmänkin.
Tilakysymykset vaivaavat. Museoilla on juuri meneillään tai edessään
suuria remontteja, jotka nekään eivät riitä museaalisten olosuhteiden
luomiseen. Kulttuurikeskuskia on suunniteltu, mutta niiden
eteenpäinvieminen on jäissä. Kun kokoelma-amanuenssilta kysyy, mitä
yhteistyötä he tekevät muiden kulttuurilaitosten kanssa, niin he
kertovat lähettävänsä vuosittain kirjeen kouluille tulevista
näyttelyistä. Ja kävijöitä ei ole eikä tule.
Pennosisa täytyy taistella. Kun kuntien julkista toimintaa supistetaan,
on kaikki turha pudotettava pois. Vastakkain jäävät vanhustenhoito ja
taide - ja taidehan on tunnetusti turhaa. Museotyöntekijöillä ei tunnu
olevan valmiuksia perustella oman toimintansa tärkeyttä. Tietenkin
vanhukset hoituisivat halvemmallakin, jos kaikki vaan kytkettäisiin
letkuihin ja huumattaisiin kunnolla, mutta eihän se ole inhimillinen
ratkaisu. Miksi museotoimi on kulttuurinkin kentällä kaikkein
pahimmassa lapsipuolen asemassa?
Taidemuseoilla on tietenkin todellisia ongelmia toimintansa kanssa.
Kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi kierrokseltamme jäi suuttumus.
Oikein vihaksi pisti se että vaan kiltisti alityövoimalla pakerretaan
näyttelyitä ja toivotaan että jonakin päivänä joku huomaa että on
meillä ihan oikeesti kaikkee kivaa täällä. Ne vähäiset resurssit
pitäisi pistää sinne missä hyöty tulevaisuudelle on suurin.
Tietysti valtion rahoituksen osuus on tärkeä museotoiminnan
ylläpitämisessä, mutta se ei riitä. Varsinkin kun odotettavissa on
todennäköisesti supistuksia siihenkin. Paikallisille päättäjille on
näytettävä mitä hyötyä kulttuuritoimnnan ylläpitämisestä on. Tämä
koskee tietenkin muitekin kuin taidemuseolaitoksia. Näkisin että tässä
on nimemaan museopedagogisella toiminnalla äärettömän iso merkitys. Se
nimittäin on juuri sitä museon ulospäin näkymistä, museoiden
merkityksestä kertomista, niin lapsille kuin aikuisillekin.
torstai, 1. joulukuu 2005
Kommentit