Tästä tämä nyt sitten alkaa. Perustin oman kirjoittamisen tilani internautin ihmeelliseen ja valloittavaan maailmaan. Tulen siis tässä tilassa (ja osittain myös ajassa) julkaisemaan omaan opinnäytetyöhöni liittyvää pohdintaa, sekä sisällön että metatasolla. Päädyin pitämään sivustoni yksityisenä. Syitä on monia. Ensinnäkin, minua vähän ujostuttaa. Toiseksi, koen että kirjoittamiseni, aiheestaan johtuen, palvelee lähinnä vain ja ainoastaan minua. (Harkitsin jopa kommentointimahdollisuuden poistamista, mutta se olisi ollut kovin ikävää ja nurkkakuntaisen oloista.) Lisäksi olen kovin kokematon tällä viestinnän alueella, ja halusin lähteä liikkeelle varovaisesti, en tiedä, mikä on oikea tapa aloittaa.

Eli siis, aiheeseen. Joka on pro gradu -työni. Jonka aihettakaan en tässä halua vielä sen kummemmin kommentoida. Kerronpahan näin alustavasti että taidekasvatusta käsittelee. Oikeastaan olen kovin myöhässä tään bloggailun aloittamisen kanssa, sillä työni tämän asian parissa pyörähti käyntiin jo kevättalvella, ja kohta on vuosi pyöritelty (ja pyöritty) asiaa. Eipähän tullut vaan mieleen aiemmin.

No nyt kuitenkin tuli, sillä vaikka vuosi onkin vierähtänyt, niin tekstiä ei ole syntynyt. Sikäli en ole toivotonna, että onhan tässä muutakin tullut välillä tehtyä, ja työ on kuitenkin tasaiseen tahtiin edennyt ja sen hahmo mielessäni on selkiintynyt ihan mukavasti. Kirjoittaminen vaan on niin pirun vaikeaa. Luulisi että vuosikausien yo:lla luuhaamisen aikana olisi oppinut sentään kirjoittamaan, mutta kun ei. Tyhjä paperi (/tyhjyyttään loimottava ruutu) muuttuu vuosi vuodelta ja essee esseeltä suuremmaksi kynnykseksi. Ja tässä sitä ollaan, kun kymmeniä sivuja tekstiä pitäisi saada aikaiseksi. Siispä ajattelin harjoitella.

Sikälikin on hyvä aika aloittaa kirjoittaminen (julkaisu, huhhuh tää internet on pelottava), että täytän tänään vuosia. Siis onnea minulle! Uusi aika, uudet kujeet. Tänään siis en palstani aiheesta huolimatta kirjoita kouluasioista lainkaan, vaan pelkkää metaa (joka todennäköisesti on se varsinainen sisältö kuitenkin muutoinkin), koska tänään on juhlapäivä eikä minun tarvitse. Päätin ite.